Vaatteiden latauspaikkojen kiitostilaisuus

Monestiko olet kiittänyt ihaninta vaatteiden latauspaikkaa? Nyt sinulla on suuri mahdollisuus! Osoita kiitollisuutesi osallistumalla tähän - no, ei tämä kilpailukaan ole- tähän kiitostilaisuuteen!

Mikä?
Kiitostilaisuus, jossa luot simin, joka edustaa mieleistäsi latauspaikkaa, esim. lianansims.

Miten?
Ilmoitat osallistumisestasi minulle osoitteeseen laura.suonoja@gmail.com
Kerrot siinä ensinnäkin osallistumisnimimerkkisi (tai vaikka oikean nimesi) sekä simisi nimen ja mitä edustat.

ps.laitathan osoitteen edustuspaikkaan sähköpostiin.

Esimerkki: Olen Noël, simini on Anna ja edustan Lianasimsiä. http://www.lianasims2.net/index.php

Nyt taitaa olla kaikille selvää? Hyvä. Jos ei, kirjoita viekkuun tai lähetä sähköpostia.

Mitä sen jälkeen?
Otan kaikki halukkaat mukaan kiitostilaisuuteen. Kun olen kirjoittanut kaikkien osallistujien nimet listalle sivuilleni näkymään, saatte alkaa lähettää kuvia. (saa niitä lähettää aikaisemminkin) Lähettäkää kolme kuvaa, missä jokaisessa eri asut.

HUOM! Jokainen osallistuja saa edustaa vain yhtä latauspaikkaa, siis nimim. Noël ei saa edustaa kuin yhtä, esim. nyt vaikka Lianasimsiä.

HUOM2: Vaikka kaikki osallistujat saavat edustaa samaa vaatteiden latauspaikkaa.

HUOM3:tämä on vaatteidenlatauspaikan kiitostilaisuus. Ehkä myöhemmin järjestän myös sellaisen tavaroille, tjtn.

ps.Saat kirjoittaa osallistumislomakkeeseesi myös esim. kotisivujesi osoite

Aikataulu:

• Ilmoita osallistumisestasi viimeistään 1.1.2009
• Kuvat pitää lähettää viim. 4.1.2009
  

Minun jouluni

YHYYY! Mun piti vaihtaa konetta niin nyt jouduin asentaa simssin uudestaan, joten en voi jatkaa enää LC Bynestä!;( mutta onneks pian tulee sims 3 nii voi sitte siihen tehä uuden lc:n ;D

Keksin kuiteski tälläsen kilpailun, tai ei tää oo kilpailu, mut ois kiva jos kaikki lähettäis sellasen jutun. Siis teema on "Minun jouluni" ja siis sun pitää ottaa simsissä kuvia ja kertoo minkälainen sinun joulusi on. Onko se tuntureilla missä paukkuvat pakkaset, vai vietetäänkö sitä kenties rannalla? Saat itse päättää! Lähetä kuvat ja teksti sähköpostiini: laura.suonoja@gmail.com
Julkaisen mattimyöhästen lähettämät viim. 23.12.

Saana <3 Alex

Saanan kädet hikosivat. Häntä jännitti niin että pissat meinasivat tulla housuihin. Hän oli juuri kutsunut ihastuksensa, Australiasta tulleen vaihto-oppilaan, Alexin treffeille. Nämä olisivat Saanan ihka-ensimmäiset treffit. Voi, miten ihanana Alex oli ollut silloin porealtaalla. Alex saapui viiden minuutin kuluttua soitosta. Saanan sydän hyppäsi kurkkuun, mutta onnistui kuitenkin hymyillä jokseenkin inhimmillisesti.
-Hellou, Alex sanoi hieman australialaisella korostuksellaan englanniksi. (anteeksi, en olekaan muistanut kertoa Alexin taustoja,suomennan kuitenkin puheet)
-Moi, Saana kiirehti sanomaan punastumisensa lomasta.
-Kaunis ilta tänään.
Sitten he pitelivät toisiaan kädestä. Oi, se oli kyllä kaunista. Heinäsirkat sirittivät ja..


Huooh. Sitten he juttelivat portailla ainakin kaksi tuntia, en jaksanut kuunnella sitä, mutta sitten lopuksi he vielä hyvästelivät toisensa herkällä halilla. Ja aagh, kun oli ärsyttävää kuunnella koko ajan Saanan hehkutusta Alexista. Minä jo melkein toivon että Alex menisi takaisin Australiaan.


Aamulla neiti Näpsäkkä oli nyreä ja väsynyt, mutta tenttiin piti kuitenkin mennä. Onneksi oli lukenut, nimittäin sai parhaan mahdollisen tuloksen! Hyvä Saana. Kotiin tultuaan Alex soitti. Hän ehdotti treffejä, mutta muistutin Saanaa tämän päivän luennoista ja muista opiskeluista. Huokaisten Saana sanoi ettei kävisi tänään. No, iltaan mennessä hän ei enää kestänyt, vaan ehdotti heti uusia treffejä. No, kello taisi olla jo aika paljon, kun Alex ei päässytkään. Saana valitti minulle koko yön että nyt Alex on suuttunut minulle ja plaa plaa plaa. Katotaan vaan.


Ja seuraavana päivänä Saana juoksi suoraan luennolta kotiin. He olivat sopineet tapaamisen tasan kello kolme. Saana tuli viisi minuuttia etu-ajassa, mutta onneksi Alex oli jo paikalla. Alkajaisiksi tämä herkkä hetki. Saanan (ja kuulemma Alexinkin) ensisuudelma!


Joka päivä samaan aikaan he tapasivat. Saana oli aivan innoissaan. Hänen ensimmäinen poikaystävänsä!


Eräänä päivänä Elina soitti Saanalle. Saana kertoi seurustelevansa. Elina ja Sebastiankin olivat innoissaan ja onnittelivat myös hyvästä koe-numerosta.


Eräänä iltana Alex jäi Saanalle yöksi, ja voitte arvata itse loput...

Kestääkö Saanan ja Alexin romanssi? Mitä jos Alex muuttaakin pian Australiaan takaisin? Lue seuraava osa!

Silmänlummetta vaiko ei?

Saana täytti kuusitoista, ja meni lukioon. Asuntola on melko iso. Häntä jännitti aika paljon, vaikkei meinannut myöntää sitä. Elina ja Sebastian olivat aika herkkinä. Heidän pikkutyttönsä lähtee jo kotoa! -Muista sitten lukea ahkerasti, Elina vielä antaa viimehetken ohjeita Saanan noustessa junaan. -Kyllä muistan, äiti. Elina hymyilee kuullessaan tuon viimeisen sanan. Hymy pysyy hänen huulillaan vielä kotimatkalla.


Ja heti asuntolaan tullessaan Saana valitsi pää-aineensa. Hän päätti ottaa fysiikkaa. (hänellä on tietotavoite)


Ja tottakai Saana luki ahkerasti. Hän halusi menestyä hyvin. Illasta toiseen hän istui nenä kiinni kirjassa..


..ja tietokoneessa kirjoittamassa kouluainetta tai jotain muuta työtä.





Eri kuvakulmia Saanan huoneesta. Alimpana tekemäni muumi-vuodevaatteet:)


Koska lukeminen vei oman aikansa, eikä Saana ehtinyt kuntoilla, alkoi mahaa kertyä. Eräänä iltana Saana otti itseään niskasta kiinni ja juoksi juoksumatolla koko illan.


Ja mikä lihaskimppu sieltä tulikaan!


Saanalla riitti aikaa osattuaan fysiikan kirjan kolme kertaa etu- ja takaperin, joten päätti vähän ottaa omaa aikaa ja mennä shoppailemaan. Siellä tietysti heti törmää johonkin mopoikäiseen idioottiin joka yrittää iskeä Saanaa. No, eihän Saana mikään ikäloppu kuitenkaan ole poikaan verrattuna, mutta ainakin kypsyydessä on huima ero. Sen hän huomasi pojan huomautettua jotain tökeröä hänen takapuolestaan.


Hän suuntasi vaatekaupasta uima-altaalle nauttimaan viimeisistä auringon rippeistä ostettuaan ensin pari uutta vaatetta.


-Pois alta risut ja männynkävyt! Saana huutaa hypätessään räiskyvän pommin.


Saanaa alkoi pikkuhiljaa nyppiä. Tuokin poika seurasi häntä joka paikkaan. Kun hän meni ostamaan jäätelöä, poika tuli heti perässä. Kun hän meni hyppäämään, voitte arvata mistä löydätte silloin pojan.


Olisitte nähneet Saanan ilmeen hänen mentyä porealtaaseen, ja tuon pojan tultua sinne! -Moi, mä olen Alex. -Aah-eikusiis moiheihehe.. Saana solkkasi nolona. -Mistäs sä olet? -Ööasuntolasta. Taisiis kampukselta. Tai siis.. -Joo kyl mä tajusin, Alex naurahti. -Mä olen kanssa.

He juttelivat koko illan porealtaassa. Heistä näytti tulevan ystäviä.


Todellakin, ystäviä.. Vai oliko ilmassa jotain muuta? Saana kertoi minulle jälkeenpäin olevansa aivan myyty.


Onneksi Saana oli älynnyt pyytää Alexin puhelinnumeron. Hän kutsui tämän illalliselle juuri enne aamun koetta. Hän pukeutui uusiin aika näyttäviin vaatteisiinsa..

Miten suhde jatkuu? Onko Alex vain silmänlummetta? Se selviää seuraavassa osassa!

5.Perijätär

Byneseillä ei ollut enää ollenkaan rauhaisaa. Saana koki itsensä petetyksi kun hänelle ei ollut kerrottu omasta äidistään. Jennistä. Saana oli nähnyt kuvan äidistään. Se tuntui ihan vieraalta. Ei ollenkaan omalta äidiltä. Elina tuntui Saanankin äidiltä. Saana oli katkera. Samilla ja Henkalla oli oma äiti kotona. Hänen vanhempansa olivat eronneet. Miksi hän ei ollut ikinä saanut nähdä äitiään?

Saana osoitti mieltään värjäämällä hiukset ja meikkaamalla vahvasti. Elina ei pitänyt asiasta. -Mitä sä olet mennyt tekemään hiuksillesi?! Ja mitkä meikit! Tietysti saanut vaikutteita kavereilta!
-Mun hiukset sulle kuulu! Mä saan tehä niille mitä mä ite haluun! Sä et voi määräillä mua, sä et oo mun äiti!
-Nyt peset nuo meikit heti pois! Ja huomenna menet värihuuhteluun!
-No en tasan mene!Nyt lopetat! HÄIVY!

(Niinku huomaatte, Zen on kasvanu aikuiseks)

-Ja kato mitä toi rakki tekee! Tuu komentaa se heti pois!

-Nyt se on meidän sängyllä! Saana! Komenna se alas! Peitto tulee ihan karvaseks!

-SAANA! KOMENNA SE POIS! Tai se rakki saa lähteä tästä talosta!

SAANA! Etkö sä kuule mitä mä sanon! Tänne ja heti sieltä sohvalta!

-Mä vihaan sua! Ja isää! Mä en haluu et sä määräilet mua!
-Mene huoneeseesi siltä seisomalta! Tuollainen puhe saa loppua! Minä jäädytän sinun viikkorahasi!

Sama huuto viikosta toiseen. Aina tilaisuuden tullen Saana esitti välinpitämätöntä.

-Miksi minun parhaat kenkäni on ihan tuusan nuuskana?!
-Emmä vaa tiiä. Ketä kiinnostaa sun haisevat kenkäs?

Molemmat esittivät kovaa. Mutta todellisuudessa Saana itki iltaisin. Ei hän oikeasti ollut ilkeä ihminen. Hän ei tiennyt mikä häneen oli mennyt.

Elinakin itki ja vuodatti miehellensä murheensa. Sebastian neuvoi puhumaan. Sillä asiat selviäisivät.

Sebastian puhui koko perheelle, ja he kaikki olivat samaa mieltä. Muutoksen oli tultava. Molemmat myönsivät virheensä ja antoivat anteeksi. Saana kävi myös hiusvärin huuhtelussa, tosin omasta tahdostaan, sillä hänen mielestään mustat eivät sopineet hänelle. Eikä hän enää käyttänyt vahvoja meikkejä.
(Seuraavassa kuvassa ei vielä käynyt värihuuhtelussa)

Saana terästäytyi myös koulussa, joka tuotti heti tuloksia. Mustan kautensa aikana myös koulu oli vähän kärsinyt.

Oli aika taas täyttää vuosia! Kukas tämä nuorimies on? Taitaapi olla Sami!

Ja tämä myrttynaama on sitten Heikki! Ei kyllä kovin komeita, ainakaan tuossa lapsuus-iässä...

Mutta kukas prinsessa se siinä? Saanasta taitaa tulla perijätär:)

Sukupuu

4.Viheltävän vesiliskon tupa

Tää osa on sit tällein nopeesti kirjotettu koska pelasin viimeks tätä kauan kauan sitten.. Mutta, koittakaa kestää:)

Seuraavana aamuna Elina herätti Saanan paketilla: -Minullekko? Saana hämmästeli. Kiitos äiti! Elina vain myhäili tytön repiessä paperia kiireesti auki.

Tällaisen dikikameran hän sieltä sai! Kuvassa Saana kuvaa lumiukkoa.

Eivätkä yllätykseet loppuneet siihen, Saana sai myös aivan iihanan, adoptoidun koiravauva Zenin! (En minä sitä nimeä sille keksinyt, sen teki Saana)

Saana rakasti kovasti Zeniä.

Hän ruokki sen itse, pissatti (ja pyyhki pissat ja kakat lattialta), opetti sitä tottelemaan..

-Hieman myöhemmin-

Poikien oli aika kasvaa taaperoiksi!


Sebastian kävi töissä, ja Elina oli tulla hulluksi. Hän istui yksin kotona päivät pitkä vaihtamassa kaksosten kakkavaippoja (joita hän inhosi, olisitte kuulleet miten hän huusi haistaessaan vauvojen vaippojen ihanan armonin, ei suinkaan siis vauvat), ja katsomassa etteivät he tunkisi suuhunsa jokaista punkkia ja karvaa mitä Zenistä oli pudonnut. Elina alkoi olla puhki.

Niin. Tässä tulos. Eräänä päivänä Sebastian yllätti Elinan hulluuskohtauksesta. Hän soitti psykiatrin paikalle.

-Hmm.. Katsotaampas..Ahaa. Selvästi arkiphobia.

-Määrään sinut nyt vähintään viikon lomalle.Et saa ajatellakkaan kotia, etkä arkea. -Hyvä, sanon Sebastianille.Kiitos, tohtori!

Tuumasta toimeen!

-Kulta, tule jo! Lastenvahti on siellä, kyllä he pärjäävät. Ja meillä on puhelin!

Lento AY501B, Kiinaan, lähtee viidentoista minuutin päästä, pyydän matkustajia nousemaan koneeseen välittömästi.


Pekingin lentokentälle saavuttuaan Elina ja Sebastian vietiin taksilla Viheltävän vesiliskon tupaan. Se oli oikein viihtyisä ja ihana pieni majatalo.

Miten sujuu kommunikointi? Elinan ja vastaanottovirkailijan mongerrusenglannilla päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen, ja he saivat söpön pienen huoneen. He kuitenkin lukitsivat oven, enkä päässyt sisään valokuvaamaan.

Häpeän näyttää tätä kuvaa, mutta... No, tärkeintä että Elinalla on hauskaa..

Kyllä heillä varmasti oli oikein rentouttava loma. He harjoittelivat Tai Chi:tä..

Oppivat tervehtimään kumartamalla..


..kävivät niin mukavilla, kuin vähemmänmukavilla retkillä, joissa he kaatuivat nokkospusikkoon.. Voin sanoa, että tuo raapimis-ääni oli todella rasittavaa! Kehotin suihkua, mutta kun ei! Ei auttanut..

Kaivoivathan he maatakin löytäen mm. aarrekartan ja arkun..



..ostivat myös näemmä matkamuistoja, ja vaatteita ja koruja! Ja juuri valittivat rahamääräänsä! Senhän takia he joutuivat lomalta lähtemäänkin aiemmin. Näemmä rahojen takia. Mutta onneksi he myivät aarrearkun 5000 sim.:llä, mutta taisivat antaa senkin joidenkin rosvoajien kynsiin. Minä olisin saanut kaupoista ainakin tuplahinnan..

No, elämä palautui normaaliin uomaansa, kunnes eräänä aamuna postin tuotua lomakuvat, ja Sebastianin liimattua ne kansioonsa...

-Hei, kuka toi nainen on? Onks se sun sisko, sehän on vähän mun näkönenki. Ainakaan se ei oo äiti. -Itse asiassa, tuota.. Saana, tätä on ollut vaikea kertoa, mutta, tuo nainen, Sebastian osoitti kuvaa, tuo nainen on sinun äitisi. Joka petti minua, hän lisäsi hiljaa. -Mitä?! Tuota et ole ikinä kertonut! Ei! En voi uskoa tuota!Saana karjui ja juoksi nurkkaukseensa ja hautasi kasvonsa tyynyyn. Tällaisina hetkinä hän niin toivoi omistavansa oman, seinällisen ja lukollisen huoneen.


Tää jakso loppu nyt tähän, saa nähä, miten nyt käy! Katsokaa ens jakso, ja kommatkaa!

Tässä vielä muistutus talosta..Oho, huom, ennen koiran tuloa otettu kuva!