4.Viheltävän vesiliskon tupa

Tää osa on sit tällein nopeesti kirjotettu koska pelasin viimeks tätä kauan kauan sitten.. Mutta, koittakaa kestää:)

Seuraavana aamuna Elina herätti Saanan paketilla: -Minullekko? Saana hämmästeli. Kiitos äiti! Elina vain myhäili tytön repiessä paperia kiireesti auki.

Tällaisen dikikameran hän sieltä sai! Kuvassa Saana kuvaa lumiukkoa.

Eivätkä yllätykseet loppuneet siihen, Saana sai myös aivan iihanan, adoptoidun koiravauva Zenin! (En minä sitä nimeä sille keksinyt, sen teki Saana)

Saana rakasti kovasti Zeniä.

Hän ruokki sen itse, pissatti (ja pyyhki pissat ja kakat lattialta), opetti sitä tottelemaan..

-Hieman myöhemmin-

Poikien oli aika kasvaa taaperoiksi!


Sebastian kävi töissä, ja Elina oli tulla hulluksi. Hän istui yksin kotona päivät pitkä vaihtamassa kaksosten kakkavaippoja (joita hän inhosi, olisitte kuulleet miten hän huusi haistaessaan vauvojen vaippojen ihanan armonin, ei suinkaan siis vauvat), ja katsomassa etteivät he tunkisi suuhunsa jokaista punkkia ja karvaa mitä Zenistä oli pudonnut. Elina alkoi olla puhki.

Niin. Tässä tulos. Eräänä päivänä Sebastian yllätti Elinan hulluuskohtauksesta. Hän soitti psykiatrin paikalle.

-Hmm.. Katsotaampas..Ahaa. Selvästi arkiphobia.

-Määrään sinut nyt vähintään viikon lomalle.Et saa ajatellakkaan kotia, etkä arkea. -Hyvä, sanon Sebastianille.Kiitos, tohtori!

Tuumasta toimeen!

-Kulta, tule jo! Lastenvahti on siellä, kyllä he pärjäävät. Ja meillä on puhelin!

Lento AY501B, Kiinaan, lähtee viidentoista minuutin päästä, pyydän matkustajia nousemaan koneeseen välittömästi.


Pekingin lentokentälle saavuttuaan Elina ja Sebastian vietiin taksilla Viheltävän vesiliskon tupaan. Se oli oikein viihtyisä ja ihana pieni majatalo.

Miten sujuu kommunikointi? Elinan ja vastaanottovirkailijan mongerrusenglannilla päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen, ja he saivat söpön pienen huoneen. He kuitenkin lukitsivat oven, enkä päässyt sisään valokuvaamaan.

Häpeän näyttää tätä kuvaa, mutta... No, tärkeintä että Elinalla on hauskaa..

Kyllä heillä varmasti oli oikein rentouttava loma. He harjoittelivat Tai Chi:tä..

Oppivat tervehtimään kumartamalla..


..kävivät niin mukavilla, kuin vähemmänmukavilla retkillä, joissa he kaatuivat nokkospusikkoon.. Voin sanoa, että tuo raapimis-ääni oli todella rasittavaa! Kehotin suihkua, mutta kun ei! Ei auttanut..

Kaivoivathan he maatakin löytäen mm. aarrekartan ja arkun..



..ostivat myös näemmä matkamuistoja, ja vaatteita ja koruja! Ja juuri valittivat rahamääräänsä! Senhän takia he joutuivat lomalta lähtemäänkin aiemmin. Näemmä rahojen takia. Mutta onneksi he myivät aarrearkun 5000 sim.:llä, mutta taisivat antaa senkin joidenkin rosvoajien kynsiin. Minä olisin saanut kaupoista ainakin tuplahinnan..

No, elämä palautui normaaliin uomaansa, kunnes eräänä aamuna postin tuotua lomakuvat, ja Sebastianin liimattua ne kansioonsa...

-Hei, kuka toi nainen on? Onks se sun sisko, sehän on vähän mun näkönenki. Ainakaan se ei oo äiti. -Itse asiassa, tuota.. Saana, tätä on ollut vaikea kertoa, mutta, tuo nainen, Sebastian osoitti kuvaa, tuo nainen on sinun äitisi. Joka petti minua, hän lisäsi hiljaa. -Mitä?! Tuota et ole ikinä kertonut! Ei! En voi uskoa tuota!Saana karjui ja juoksi nurkkaukseensa ja hautasi kasvonsa tyynyyn. Tällaisina hetkinä hän niin toivoi omistavansa oman, seinällisen ja lukollisen huoneen.


Tää jakso loppu nyt tähän, saa nähä, miten nyt käy! Katsokaa ens jakso, ja kommatkaa!

Tässä vielä muistutus talosta..Oho, huom, ennen koiran tuloa otettu kuva!